Amalfin tuomiokirkko
Pyhän Andreaan katedraali kohoaa pitkien portaiden päässä aukion yllä. Raidallinen julkisivu on Amalfin tunnetuin näkymä.

Rinteeseen rakennettu merikaupunki Amalfin rannikon sydämessä
Amalfi on pieni kaupunki samannimisen rannikon keskellä, jyrkkien vuorten ja meren välissä. Keskiajalla se oli mahtava merivalta, ja nykyään sen tuomiokirkko, kapeat kujat ja sitruunaterassit vetävät matkailijoita koko maailmasta. Amalfi sopii pariskunnille ja maisemista nauttiville, jotka haluavat yhdistää rantapäivät, kävelyretket ja hyvän ruoan. Päivisin keskusta täyttyy retkeläisistä, mutta illat ovat rauhallisempia.
Amalfin rannikko on kaunis, mutta käytännön puolella haastava. Tiet ovat kapeita ja kiemuraisia, kylät rakennettu portaiden varaan, ja rannat ovat pieniä ja kivisiä. Majoitus on kallista etenkin heinä–elokuussa. Suomesta matkustetaan yleensä Napolin kautta, jonne Finnair lentää kesäkaudella suoraan, ja Amalfiin jatketaan bussilla, lautalla tai kuljetuksella. Paras aika on touko–kesäkuu ja syyskuu, ja talvella moni hotelli on kiinni.
🗓️ Kolme–neljä päivää riittää Amalfiin, Ravelloon ja Positanoon; viikossa ehtii myös patikoida, käydä Caprilla ja viettää rantapäiviä kiirehtimättä.
Lisää ensimmäinen kuva kaupungista ja kerää leima maapassiisi.
Lisää kuva ravintolasta, kahvilasta, hotellista tai nähtävyydestä ja merkitse se suositukseksi. Suosituksesi näkyy täällä muille reissaajille.
Pyhän Andreaan katedraali kohoaa pitkien portaiden päässä aukion yllä. Raidallinen julkisivu on Amalfin tunnetuin näkymä.
Tuomiokirkon yhteydessä oleva valkoinen luostaripiha arabialaistyyppisine kaarineen on rauhallinen paikka keskellä vilskettä.
Amalfi oli tunnettu käsin tehdystä paperistaan, ja vanhassa paperimyllyssä näkee, miten sitä valmistettiin.
Kaupungin yläpuolelle nouseva vehreä laakso puroineen ja vesiputouksineen on suosittu kävelyreitti helteellä.
Naapurikylä on vain lyhyen kävelyn päässä ja tuntuu Amalfia aidommalta: pieni aukio, ranta ja kapeat kujat.
Kaupungin pääranta on kivinen ja suurelta osin maksullisten rantatuolien peitossa, mutta kätevä pulahduspaikka.
Kätevin paikka ilman autoa, sillä bussit ja lautat lähtevät satamasta. Päivisin vilkas ja melko kallis.
Pieni ja rauhallisempi kylä Amalfin vieressä, josta pääsee kävellen keskustaan ja lauttarantaan.
Vuoren rinteellä oleva kylä on viileämpi ja hiljaisempi, ja näkymät ovat rannikon parhaita, mutta rantaan on matkaa.
Paikalliset herkut ja ruokavinkit.

Paksu, tuore nauhapasta merenelävien kanssa on Amalfin rannikon tunnetuin ruokalaji.

Rannikon Conca dei Marinista lähtöisin oleva lehtitaikinaleivos, joka on täytetty vaniljakreemillä ja hapankirsuilla.

Paikallinen sfusato amalfitano -sitruuna päätyy limoncelloon, granitaan, kakkuihin ja jopa salaatteihin.

Läheisestä Cetarasta tuleva sardellikastike maustaa yksinkertaisen spagettiannoksen suolaisen syvällä maulla.
Söitkö täällä jotain hyvää? Lisää ruokakuva.
Touko–kesäkuu ja syyskuu ovat parhaita uimiseen ja patikointiin. Heinä–elokuussa on kuuma, kallista ja busseissa jonoja. Marraskuusta maaliskuuhun lautat kulkevat harvoin ja moni hotelli ja ravintola on suljettu.
Napolin lentokentältä Amalfiin pääsee yksityiskuljetuksella, bussilla Sorrenton kautta tai junalla Salernoon ja sieltä lautalla, joka on kesällä usein nopein ja maisemallisin reitti. Rannikon kylien välillä liikutaan SITA-busseilla ja lautoilla; omaa autoa ei kesällä suositella kapeiden teiden ja pysäköinnin vuoksi.
Kolme–neljä päivää riittää Amalfiin, Ravelloon ja Positanoon; viikossa ehtii myös patikoida, käydä Caprilla ja viettää rantapäiviä kiirehtimättä.
Rannikon kuvatuin kylä pastellitaloineen on lautalla vain lyhyen matkan päässä.
Bussilla puolessa tunnissa ylös vuorelle Villa Rufolon ja Villa Cimbronen puutarhoihin.
Sentiero degli Dei kulkee Agerolasta Positanon yläpuolelle, ja sen näköalat ovat rannikon tunnetuimmat.
EU- ja Schengen-maa: suomalaiselle riittää voimassa oleva passi tai henkilökortti.
Keskitaso €€
Tyyppi C, F, L – suomalainen pistoke sopii yleensä suoraan.
Kesällä helpoin tapa on lautta Napolista tai Salernosta. Toinen vaihtoehto on bussi Sorrentoon ja sieltä SITA-bussi rannikkotietä. Yksityiskuljetus on kallein mutta vaivattomin, etenkin matkatavaroiden kanssa.
Kesällä ei yleensä kannata. Tie on kapea ja ruuhkainen, pysäköinti kallista ja vaikea löytää, ja rannikolla on ajorajoituksia sesongin aikana. Bussit ja lautat hoitavat liikkumisen paremmin.
Sopii parhaiten isommille lapsille, jotka jaksavat portaita ja kävelyä. Rannat ovat kivisiä ja pieniä, ja rattaiden kanssa liikkuminen on hankalaa. Pienten lasten kanssa Sorrento tai hiekkarantainen kohde on helpompi.
(esim. sama kaupunki kahteen kertaan tai väärä maa)